Ninan kuningasideablogi

Yritämme elää ympäristöystävällisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä
tukien. Mitä termit tarkoittavat? Etsi taustatietoa sanojen merkityksestä
ja kuvaile lyhyin esimerkein kuinka ne näkyvät hankesuunnitelmassasi.

Tämän tehtävän kanssa olen nyt aika suossa, juuri tänään. Sillä tässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista, enkä tänään tiedä, mikä onkaan hankkeeni. Työnjako seudulla luovan alan kehittämistyötä tekevien kesken on työn alla, ja ennen huomista palaveria aiheesta, en osaa sanoa onko hankkeeni mammutti vai sirpale.

Oli siis aika mahdotonta arvioida näitä käsitteitä hankkeeseeni, kun en tiennyt millaisen hankkeeseen peilata. Niinpä tyydyin selvittelemään käsiteitä. Peilailen niitä sitten kun tiedän jälleen mitä olen tekemässä.

Onko hankkeesi ympäristöystävällinen?

Ympäristöystävällisyys osoittautui kiintoisaksi termiksi. Sen positiivisella mielleyhtymällä myydään kaikkea ei välttämättä niin ympäristöystävällistä, esimerkiksi autoja ja bensaa.
Ympäristöystävällisyys mielletään kai niin, että tehdään mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle.

Miten hankkeessasi otetaan huomioon ekologia?

Yleensä ihmisen vaikutus ympäröivään luontoon on hyväksikäyttävä ja tuhoava, mikä saattaa joskus vaarantaa ihmisen elinedellytyksiä. Ihmisen pelätään aiheuttavan suuren ekokatastrofin. Ihminen saastuttaa luontoa ja voimistaa kasvihuoneilmiötä, mikä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Ihminen on myös metsästänyt sukupuuttoon ja muuten hävittänyt monia lajeja. Melko alkeellinenkin kulttuuri tuhoaa eläimiä sukupuuttoon. Jo kivikautinen maanviljelykulttuuri poltti metsät kaskeamalla ja edisti aavikoitumista.
Huomioitko luonnonmukaisuuden?

Millaisia luonnonarvoja hankkeesi vaalii?

Millaisia ympäristöarvoja hankkeesi vaalii?

Onko hankkeesi ekotehokas?

Ekotehokkuus tarkoittaa sitä, että tehdään enemmän tavaroita ja palveluja samalla kun tuotetaan vähemmän päästöjä ja saasteita.

Ekotehokkuuteen kuuluvat seuraavat osa-alueet:

• Materiaalin tarpeen vähentäminen tuotteissa ja palveluissa
• Energiantarpeen vähentäminen tuotettaessa tuotteita ja palveluja
• Myrkyllisten materiaalien vähentäminen
• Parannettu kierrätettävyys
• Maksimaalinen uusioraaka-aineiden käyttö
• Tuotteiden parempi kestävyys
• Palvelun osuuden lisääminen tuotettaessa palveluita ja tavaroita

Ympäristövaikutusten vähentäminen samalla kun parannetaan tuottavuutta voi luoda kilpailuetua.

Millainen ilmastoteko hankkeesi on?

Ilmastoteko voi olla pieni lupaus omien tottumusten tarkkailusta tai suuri linjaus ilmastoystävällisempien asuinseutujen puolesta.

Millä tavoin hanke edistää kestävän kehityksen eri aspekteja?

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella. Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista tekijöistä on luonnonvarojen riittävyys.

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Pienentääkö hankkeesi ekologista velkaa?

Ekologinen velka on Pohjoisen teollistuneiden maiden Etelän maille kasvattama velka niiden ympäristön, voimavarojen ja ihmisten riistosta.

Näitä haeskellessani törmäsin myös käsitteeseen Luonnonkapitalismi. Sepä olikin kiintoisa uusi tuttavuus. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonkapitalismi

Arvioi Projektinhallintaopasta oman hankkeesi kannalta. Löytyykö siitä ohjeita, joista on sinulle hyötyä? Soveltuuko opas mielestäsi kulttuurihankkeiden suunnitteluun?

Oppaasta löytyy paljonkin hyödyllisiä  ohjeita. Se toimi taas hyvänä muistutuksena kurinalaisuudesta. Toisaalta se kuvaa myös hankkeen idealitilaa. Olisi hauska tietää menevätkö hankkeet joskus oikeasti noin. Tuntuu, että tosielämässä elämä lähtee usein viemään hanketta aivan eri suuntaan kuin mikä suunnitteluvaiheessa vaikutti hyvältä. Projektin tekijä solahtaa usein valmiiden odotusten sekaan, ja vision pitäminen omasta projektista ja sen tavoitteista saattaa olla kovinkin haasteellista.

Kovin haastellista on myös löytää projektin suunitteluun tai ohjausryhmään ihmisiä, joilla oikeasti olisi aikaa paneutua siihen, mitä projektilta odotetaan ja vastaako se tavoitteita.

Luvussa 3 puhuttiin kulttuuristen hyvinvointipalveluiden tuotteistamisesta ja kulttuurisisältöisestä tykytoiminnasta.

Kuitenkin kaikki nuo pienten luovien yritysten ongelmat olivat kuin suoraan työstäni kirjoitettuja.  Ne ongelmat, joita Hyvinvointia kulttuurista -hankkeessa on kohdattu pätevät yhtälailla myös Varsinais-Suomen Kulttuuriyritysverkosto -hankkeessa. Juuri samoja ongelmia, tai no, sanotaan nyt sitten kauniisti haasteita olen työssäni luovan alan yrittäjien kanssa kohdannut. Aivan samoissa asioissa olisi  rutkasti parannettavaa.

1. Ennakkoluuloiset asiakkaat – suuret haasteet ostajien asenteiden murtamisessa.
2. Palvelun tai tuotteen hinnoittelu. Kustannusperusteinen hinnoittelu saattaa vielä onnistua, mutta mistä löytää se kipukynnys, jonka asiakkaat ovat valmiita maksamaan, kuin rakentaa päälle se arvo, että asiakas maksaisi mielellään. Laatutyöllä kenties? Asennekampanjoilla?
3.  Puutteet tuotteistamisessa. Ei joko osata tai haluta tuotteistaa.  Ja vaikka tuotteistaminen olisikin kerran tehty, puuttuu usein pitkäjänteisyyttä tuotteen kehittämiseen ja jatkojalostamiseen, jotta pysyisi muuttuvan maailman mukana.
4. Kohdetyhmän/asiakkaiden tarpeiden huomioiminen. Jotta voisi menestyksekkäästi elää luovalla työllään pitäisi painopiste ja näkökulma saada taiteellisesta luovasta tekijästä siirrettyä tuotteen kuluttajaan. Mitä asiakkaat ovat vailla, mitä he haluavat – ei pelkästään omaan taiteelliseen inspiraatioon nojaten. Jos luovasta työstä haluaa elinkeinon, pitää pystyä tekemään sellaista mistä joku on valmis jotain maksamaankin – vasta kohtaamisista syntyy kulttuuria, muussa tapauksessa työ jää helposti ainoastaan tekijänsä terapiaksi.
5. Markkinointi. Vaikka luova yrittäjä tekisi kuinka hienoja tuotteita pitää jotakin tehdä – ja itseasiassa paljonkin – jotta asiakkaat löytäisivät tuotteet ja palvelut. Markkinoida pitkäjänteisesti ja monella eri tavalla.

Tulipa kirjoitettua tylysti. Mutta ihan asiaa. Yhteiset tuntuvat olevat ongelmat kaikkialla maassa, ja yhtenä keinoista tarjotaan tässäkin verkostoitumista. Uskon, että siitä voi olla ihan oikeasti apua.  Ja eipä ainakaan työt lopu. Ihan hetkessä ei luovien alojen loistava tulevaisuus toteutdu, kyllä töitä saa tehdä, että kaikki nuo asiat on korjattu. Mahdollista se on silti. Optimistien hommaa tämäkin

Referaatti Heidi Moision ja Lotta Holman tutkimuksesta: Kulttuuritapahtumien tuottajan rooli ja verkostot – case Labra. Moisio ja Holma tutkivat Labra -nimistä kulttuuritapahtumaa. Kyseinen poikkitaiteellinen pläjäys  usean vuoden kypsyttelyvaiheen jälkeen lopulta oli osa Helsinki 2000 -kulttuuripääkaupunkivuotta.

Tapahtuma oli poikkitaiteellinen teos, taiteen eri muotoja yhdistävä spektaakkeli.  Alkuperäisen idean tapahtumaan olivat kehittäneet Ismo Alanko ja Stefan Lindfors. Sitä esitettiin 20 kertaa helmi-maaliskuussa vuonna 2000 Helsingin Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Labrassa tuotantoyhtiönä toimi ensin Diiva Produktio Oy ja jatkossa PopZoo Promotions Oy.

Raportti oli kaamealla tavalla riemastuttavaa luettavaa. Tosielämän makuista kauhuskenaariota tuottajan työstä, kun asiat eivät menekään niin kuin niiden pitäisi, tai oli ajateltu menevän.  Näitä on välillä hyvä lukea, niistä voi ja pitää ottaa opikseen, mutta toisaalta näitä tarinoita ei pidä lukea liikaa, tai menee uskallus tarttua toimeen. Sillä tuottajan työssä on paljolti kyse myös pelottomasta tulevaisuusoptimista.

Mutta sekä kulttuuripääkaupunkivuoden  että muidenkin tuotantojen kannalta opikseen voisi ottaa seuraavista asioita:

• tarkkuutta siinä, mitkä kaikki rahoitukset on mahdollista saada yhtä aikaa, eli esim. ministeriöt eivät päällekkäisrahoita, kenen sponsoreille pitää olla uskollinen jne.
• aikataulutus ja aikatauluista huoletiminen “Tuottajan
  pitäisi pystyä painostamaan muita, jotta aikataulut kestäisivät”
• työnjako, vaikka luottaa taiteilijoihin ammattilaisina, pitää työnjaon rajoista sopia, ottaa ain omaan ammattitaitoon kuuluvia rooleja itselleen

Raportti oli myös ilahduttavan avartavaa luettavaa tuottajan työnkuvasta, siitä oikeasta tuotantotyön arjesta. Kaaosjohtaminen ihastutti totuudenmukaisena terminä, ja lankojen käsisissäpito ja mystinen ihmissuhdetyö kuvaavat mielestäni osuvasti työn keskeisiä vaatimuksia.

• Tuottajan on hallittava kaaosjohtaminen. Hänen on uskallettava ottaa vastuu muuttuvissa
  tilanteissa. Hänen on hallittava hermonsa ja oltava rauhallinen silloinkin, kun muut
  hermostuvat. Työ vaatii toisinaan rohkeutta ja uskallusta, sillä tilanteet saattavat vaatia
  nopeita ja itsenäisiä ratkaisuja. Tehdyt päätökset pitää voida hyväksyä, “ sillä se oli paras
  ratkaisu siinä tilanteessa ja niillä tiedoilla”

• Kaiken kaikkiaan tuottajan työ on “sadomasokistista ja mystistä ihmissuhdehommaa”. Jos
  projekti onnistuu, taiteilijat ovat hyviä. Jos se epäonnistuu, syy on tuottajan. Tuottajan
  tulee osata nauttia onnistumisestaan, vaikka “ kunnia menee kuitenkin muille”.

Laadi visiosi kulttuuripääkaupunkivuodesta. Millaisia tapahtumia ja tuotoksia tuo vuosi voisi sisältää? Kenen ehdoilla ja kenelle vuotta tehdään? Mitkä ovat vuoden tavoitteet? Mitä vaikutuksia vuodella on Turulle ja muulle Suomelle? Kirjoita lopuksi kymmenen teesiä, siitä millainen kulttuuripääkaupunki tulisi olla sinun mielestäsi vuonna 2011.

Visioni kulttuuripääkaupunkivuodesta toteutui aika hyvin lauantaisessa spektaakkelissamme. Se, että kollektiivisesti vapauduttaisiin kahleista, päästäisiin kulkemaan kulttuurisen elämän eri tasoilla, olisi pääkaupunkivuoden arvoista ja tasoista.

Tapahtumat pitäisi suunnata kaikelle kansalle, ja tukea myös pientä alakulttuurihenkistä “puuhastelua”. Tarjota mahdollisuudet myös pienen budjetin luoville hullutuksille. Tapahtumat tulisi suunntata niin, että myös ne, jotka eivät tavallisesti kulttuuria seuraa ja sitä läheiseksi itselleen koe huomaisivat että nyt on jokin erityinen vuosi. Sen pitäisi näkyä katukuvassa, tuntua ja kuulua.

Mutta jotta kaikki ei olisi vain yhden vuoden piristävää ja luovuutta ruokkivaa hulluttelua, pitäisi samalla tehdä myös pitkäjänteistä rakenteellista työtä. Jotta kulttuurilla voisi elää myös ennen ja jälkeen kulttuuripääkaupunkivuoden.

Parhaimmillaan kulttuuripääkaupunkivuosi vaikuttaa Turussa niin, että kaupungin kulttuurin tekijät oppivat paremmin toimimaan yhdessä ja löytämään ihan uusia tekemisen mahdollisuuksia myös toistensa kanssa mutta etenkin  tekemään aivan uusia aluevaltauksia esimerkiksi hyvinvoinnin ja perinteisien teollisuuden pariin.
Jos olemme taitavia ja hieman myös onnekkaita, syntyy “turun tauti” -käsitteen sijalle “turun henki”, joka kuvastaa sitä paloa, jolla kulttuuripääkaupunkivuosi toteutettiin ja millainen oli se roihumainen vaikutus koko maalle.